tiistai 17. joulukuuta 2013

lause päivässä ja pentujuttuja

Ostin viime viikolla päiväkirjan, mutta en ihan tavallisen. Oon aina ollut tajuttoman huono päiväkirjan pitäjä. En saa siihen hommaan mitään säännöllisyyttä. Yhtenä iltana saatan kirjoittaa kymmenen sivua tajunnanvirtaa ja sitten unohtaa päiväkirjan pöytälaatikon uumeniin ja löytää sen sieltä parin kuukauden päästä. Tai olla löytämättä, olen nimittäin myös aivan loistava hukkaamaan päiväkirjoja. Ties kuinka monta päiväkirjaa olen elämäni aikana aloittanut.
Rakastan kirjoittamista yli kaiken, mutta luulin, että säännöllistä päiväkirjan kirjoittajaa musta ei koskaan tule. Kutsukaa ongelmaani vaikka laiskuudeksi jos haluatte. Viime viikolla löysin kuitenkin tuon pienen "Sentence a Day" kirjan eli kirjan, johon kirjoitetaan vain yksi lause päivässä kolmen vuoden ajan. Tai vaikka yksi sana, jos ei sanasuoni satu kyseisenä päivänä pulppuamaan. Kirja myös antaa jokaiselle päivälle vinkin, mistä voi lauseensa kirjoittaa, kuten millä mielellä heräsit tänään. Hehkutin tuota kirjaa ehkä  jopa vähän huolestuttavan paljon. Kamut mietti varmaan mielissään, että "Joojoo tosi kiva kirja Kerttu, vaihdetaanko jo puheenaihetta".
Tähän asti olen kirjoittanut kirjasta englanniksi, en tosin tietoisesti. Olen vaan sattunut ajattelemaan englanniksi. Okei, nyt huijasin vähän. Oikeesti en ajattele englannksi, vaan mun ajatukset on useimmiten sekalaista suomi-enkkupuuroa.
Olen pyrkinyt täyttämään kirjan positiivisilla ajtuksilla ja se ei oo kovin vaikeaa, sillä viime päiviin on mahtunut niin paljon kaikkea hyvää.
The Book// Paras lounas- yhdellätoista dollarilla iso kippo täyteen niin paljon eri salaatteja kuin mahtuu, ekaa kertaa otin ison koon enkä edes jaksanut syödä tota, vaikka super hyvää olikin// Tiana, Jess ja perjantaihymyt// Viikonloppuna vihdoin ja viimein surffaamaan!
Torstaina lähdettiin Cottesloeen isohkolla porukalla pelailemaan rantafutista ja - lentopalloa. Perjantaina oli mun kaverin Khylen synttärit ja ilta osoittautui yhdeksi parhaista aussi-illoista. Chilliä musaa, beer pongia, vähän tanssimista, uusia ihmisiä ja tuttuja, rakkaita naamoja. Ausibailut eroaa Suomen pippaloista kuin yö ja päivä monilta osin, enkä oikeen osaa päättä kummista tykkään enemmän. Molemmissa puolensa! 
Yöksi menin Tianalle ja sieltä lauantaiaamuna hetkeksi lastenvahdiksi. Illalla lähdettiin Ronjan kanssa leffaan katsomaan kauhuleffa Carrie, joka osoittautui ei-niin-pelottavaksi. Mulla on tosin aika korkea toleranssi kauhuleffojen suhteen, eikä ihan mikä tahansa leffa saa mua pelkäämään. Emmi ja Taru voivat kertoa aiheesta lisää :D
Ronja sekä kuusi kiloa täynnä rakkautta// --- // Perth valmiina jouluun - miljoonat joulukoristeet helteen keskellä pistää hämmentämään// Kylpypuuhissa
Leffasta kotiin tullessani mua odotti suuri yllätys. Mun ja Ronjan jalkoihin juoksi maailman söpöin koiravauva. Kysyin, kenen suloinen ilmestys on ja hyvä etteivät ikkunat särkyneet kiljaisustani, kun kuulin sen olevan meidän. Beaglen ja mopsin sekoitus sai nimekseen Nitro ja symppiksempää pentua saa etsiä, Nitro rakastaa kaikkea, ja kaikkia ja on niin täynnä energiaa aamusta iltaan. 
Sunnuntaina lähdettiin nauttimaan päivästä ja rentoutumaan Margaret Riverin alueelle, joka kuuluu ihan mun lemppareihin. Pääosassa alueella on pienet viinitilat ja ravintolat sekä kuvankauniit maisemat unohtamatta valkohiekkaisia rantoja. Margaret River on myös yksi maailman parhaista surffipaikoista (ainakin jos paikallisilta kysytään) ja siellä järjestetään jos jonkinmoista kilpailua alan huipuille. Matkaa tonne on Perthistä melkein 300 kilometriä ja voi kuulostaa ajatuksena ihan hullulta lähteä silloin tällöin ihan vaan päiväretkelle noin kauas. Mutta hei, Australia, kaikki on ihan pirun kaukana. Eikä mulla oo mitään autossa istumista vastaan niin kauan kun musaa riittää ja ilmastointi pelaa.
Tä viikko on käynnistynyt jouluostoksilla käyden ja pennun kanssa touhuten. Lämpötila kohos eilen yli neljänkymmenen asteen ja keskustan ruuhkissa viilettäminen ei ollut herkkua. Tänään ollaan jo ihan inhimmillisissä lukemissa, lämpöä "vain" kolmekymmentä astetta. Tälle viikolle ei oo mitään kummallisempaa ohjelmaa luvassa, lukuunnottamatta viikonloppua, jota jo odotan kuin kuuta nousevaa. Pääsen vihdoin surffaamaan! Lauantai ja sunnuntai kuluvat siis Secret Harbourilla ja ahh tekis mieli alkaa laskemaan jo tunteja!
Ihanan paljon ootte heitelly jo kysymyksiä, mutten pistä pahakseni vaikka niitä lisääkin tonne ilmestyis: tästä pääsette kyselemään! Pidetäänhän kysymykset kuitenin asiallisena, ihan mitä vaan en ole valmis sadoille ihmisille jakamaan. 
Enään viikko jouluun! Olen edelleen sitä mieltä, ettei ole suomalaista joulua voittanutta, eli nauttikaahan nyt joulunodotuksesta siellä pohjolassa! <3

tiistai 10. joulukuuta 2013

KYSY KYSY KYSY ASK ASK ASK

Mun lukijamäärä on noussut taas huimasti (suuri ja nöyrä kiitos ihanat) ja kelailin, että nyt olis hyvä hetki toteuttaa kysymyspostaus. Eli kysykää ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä; vaihtoon, muhun, Australiaan, mihin vaan liittyen. 
Mustakaa, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. On vain tyhmiä kysyjiä hehheh.
Eivaan nyt kysymyksiä tulemaan, älkää päästäkö mua helpolla!
Heya people! Now you have a chance to ask me anything about anything. About exchange, my life in Australia etc.. whatever you want to know. I promise to answer in English to the English ones, maybe even in video! So bring it on, you know there is no such a thing as a dumb question xx

maanantai 9. joulukuuta 2013

sukellusta ja biitsiä - life is a bliss

Mikä viikonloppu! Ihana, vauhdikas ja merenläheinen.
Perjantaina lähettiin Tianan, Charissen, Jessn, Amyn ja Brooken kanssa Perthin keskustaan, eikä yksikään meistä joutunut palaamaan kotiin tyhjin käsin. Oli ihana päästä pitkästä aikaa a) viettämään kunnolla aikaa kyseisten tytsyjen kanssa ja toki myös b) shoppailemaan. Huippu päivä, jonka kruunas Subwayn myyjä, joka antoi meille ilmaiseksi subin keksejä. Kai se jotenkin aisti mun palavan rakkauden kyseisiä keksejä kohtaan.

Kotiin palatessani Ronja täällä jo odottelikin. Aikamme säädettiin, kunnes tajuttiin että parempi mennä suosiolla nukkumaan, jotta jaksetaan aamulla sukeltaa. Ja onneksi kerättiin voimia, sillä aikamoinen koitos oli meillä kahdella vastassa lauantaina!

Lähdettiin siis varhain lauantaiaamuna sukeltamaan suurehkolla sukellusporukalla. Veteen päästyämme huomasin mun painojen olevan liian kevyet ja muiden vajotessa pinnan alle jäin lähestulkoon kellumaan pinnalle. Vetovastuussa ollut ohjaaja nousikin sitten lisäämään osan omista painoistaan mun BCD:hen eli sukellusliiviin. Näin pääsin pinnan alle, mutta siinä vaiheessa muu ryhmä olikin jo kaukana näköpiiristä. Jäljellä oltiin siis ainoastaan mä, Ronja ja ohjaaja. Eipä siinä mitään, sukelleltiin kolmestaan vajaa kymmenen minuuttia, kunnes ohjaajamme oli peukky pystyssä nousun merkiksi. Pinnalla, keskellä aavaa merta hän kertoi että hän ei voi jatkaa sukellusta, koska toisen korvan paineen tasaus ei jostain syystä nyt onnistu. Hän sanoi, että voidaan halutessamme keskeyttää sukellus ja tulla hänen mukaansa tai jatkaa kahdestaan. Sanottiin jatkavamme kahdestaan ja kyseinen mies kysyi moneen kertaan ollaanko nyt ihan varmoja, kunnes antoi reittiohjeet ja päästi meidät takaisin pinnan alle. Kumpikaan meistä ei oo ennen sukeltaessa joutunut välittämään suunnistuksesta, sillä aina on ollut joku kuka on sen homma halinnut ja johdattanut oikeisiin paikkoihin. Nyt oltiin kuitenkin ihan kahdestaan keskellä merenpohjaa (merivirrat eivät tehneet duunia helpommaksi) ja sukellettiin koko aika nenät kiinni kompassissa ja noin kahden senttimetrin päässä toisistamme. Oli pakko oikeasti ottaa vastuu omasta sukeltamisesta. Mutta hei, 40 minuutissa oltiin turvallsesti ja onnellisesti rannassa. Ei eksytty, ajoitettiin sukellus täydellisesti ja molempien tankeissa oli vielä paljon paljon ilmaa jäljellä. Osattiin ottaa kaikki tekijät huomioon ja tuli niin hyvä ja itsevarmaa fiilis, kun tajus että hallitsee homman ja hätätilanteessa pärjää ilman sitä kokeneempaa sukeltajaa. Kyseisen koitoksen jälkeen oltiin molemmat ihan tajuttoman väsyneitä ja jalat tuntui painavimmilta kuin koskaan. Onneksi saatiin helpoutusta väsymykseen, kun palattiin takaisin lähtöpaikkaan, sukelluskauppaan, jonka pihalla nautittiin grillilounaasta muiden sukeltajien kanssa. Meidän sukellusryhmässä oli kolme reppureissaajaa, kanadalainen nainen ja kaksi englantilaista miestä joiden kanssa juteltiin pitkään ja oli niin inspiroivaa kuulla heidän juttujaan! Oli myös hauska kuulla samaan aikaan sekä aussi-, kanadan-, että brittienkkua. Kaikki puhuvat englantia, mutta aksentti ja jossain määrin myös sanasto eroavat niin valtavasti, että tuntuu kuin kyseessä olis ollut kolme eri kieltä!

En enää edes muista, mitä tehtiin lauantai-iltana. Taisin olla niin väsynyt, että elin puolinukuksissa koko illan. Noh joka tapauksessa sunnuntaiaamuna otettiin suunta Cottesloe beachille, hypittiin taas aalloissa, otettiin aurinkoa ja tehtiin pitkä kävelylenkki pitkin rantaviivaa jutellen siitä kuinka onnekkaita ollaankaan. Käytiin Freossa syömässä croissant- lounas/välipala/päivällinen ja kiiruhdettiin bussiin. Ilalla syötiin vielä illallista suvun kanssa ennenkuin kaaduin sänkyyn hymyissä suin, tyytyväisenä hyvään viikonloppuun.

Tänään olin ihan tosi lähellä jäädä kotiin koko päiväksi, mutta onneksi en jäänyt vaan otin bussin Freoon. Oli hassu päivä. Ihana tosin mutta ei ihan tavallinen. En mä tosin edes osaa määritellä tavallista päivää. Mutta kuitenkin, eksyin tunniksi second hand- kirjakauppaan ja astuin ulos kolme uuden kirjan kanssa. Haahuilin Freossa kuin olisin ollut siellä tyyliin ensimmäistä kertaa. Oikeastihan olin siellä viimeksi eilen. Joku koditon rastapää kutsui mua siskokseen ja pyysi rahaa. Mulla ei ollut kuin kortti mukana, joten sopersin nopeesti jotain ja yritin hymyillä jotenkin myötätuntoisesti. Joo-o. ihan kuin myötätuntoinen hymy auttaisi kyseistä miestä ostamaan ruokaa. Seuraavalla kadulla mua tultiin pyytämään naimisiin. Esitin etten olisi kuullutkaan, tuijotin vain hyvin keskittyneesti jäätelöäni. Aivan kuin se olisi ollut maailman mielenkiintoisin asia, kuin en olisi kykenevä kuulemaan mitään jäätelönsyönniltäni. Voisin ehkä vähän harjoittaa reagointikykyäni.

perjantai 6. joulukuuta 2013

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI

Olen ylpeä oleveani suomalainen. Olen kiitollinen, että olen syntynyt kauniiseen hyvinvointivaltioon, jossa kaikilla on yhtäläiset oikeudet opiskeluun riippumatta taustasta tai rahatilanteesta. On hienoa, että saan puhua äidinkielenäni yhtä maailman kauneimmista ja vaikeimmista kielistä. Rakastan Australiaa koko sydämestäni ja vähän enemmänkin, mutta kyllä sitä nyt viisi kuukautta (!!!) ulkomailla elänneenä on alkanut arvostaa ihan uudella tavalla monia asioita Suomessa. Liian usein sitä valittaa ihan turhanpäiväisistä asioista ja aliarvioi kotimaatansa mutta hei, onhan meiän pieni ja sisukas Suomi aika mieletön paikka asua. 
Hyvää itsenäisyyspäivää siis kaikille suomiotuksille. Nauttikaahan nyt vapaapäivästänne, katsokaa linnanjuhlat ja rentoutukaa! Mä lähden keräämään voimia huomisaamuiseen sukellukseen ja taidan pitkästä aikaa laittaa suomenkielisen soittolistan soimaan.




torstai 5. joulukuuta 2013

kymmenen juttua

mikä on saanut mut iloiseksi viime aikoina? Vähän hymyilemään tai suorastaan hekottamaan onnellisuudesta. Lupaan, etten käytä enää koskaan sanaa hekottaa tässä blogissa.

1. Adventure World. Yleisin multa kysytty kysymys "mitä tykkäät Australiasta?" jälkeen on melkeinpä ollut "Oletko käynyt Adventure Worldissa?" Se on vesi-/ huvipuisto Perthissä ja kovin tuntuvat kaikki olevan ylpeitä siitä. Nytpähän tuli munkin koettua kyseinen paikka koulun kanssa ja annan päivälle ja paikalle kympin. Eivät siis turhaan Perthiläiset ole ylpeitä seikkailumaailmastaan. Mikroautojen kanssa hurjastelun lisäksi pidin erityisesti uudesta vuoristoradasta, jolle voisin antaa kymppi plussan ja kolme kertaa sinne eksyinkin. Yleensä en ole se kaikista hurjapäisin mitä laitteisiin tulee, mutta kyseisenä päivänä mulla oli ilmeisesti joku pakottava tarve saada pääni pyörälle ja testata ihan joka ikinen kieputus. Siispä (puolipakotettuna tosin) menin jopa Rampage nimiseen laitteeseen, joka oli just niin kamala miltä näyttikin. Ja sitten se laitteenpitäjä mikä lie kehtas vielä vaatia meitä pitämään kädet ylhäällä. Hitto vie, jos en olis ollut turvavaljaissa olisin hypännyt pois ja mennyt sanomaan että tulepa itse koittamaan. 
Onneksi se ei sentään vaatinut meitä pitämään silmiä auki.
        Biitsipäivät ovat parhaita päiviä               
 2. loma!! Mun tarkotus ei oo masentaa teitä siellä kotisuomessa, mutta mulla alko viime viikolla kesäloma ja kouluun palaan seuraavaksi helmikuussa (kai, pitää tuplatsekkaa toi vielä). Loman myötä oon heittäytynyt myös aikamoiselle lomamoodille. Yhtenä yönä nukuin puolitoista tuntia ja seuraavana viisitoista. Hupsista. 
 Hirrrveen hyvää kuvamateriaalia oon taas saanut aikaiseksi. Niin että mikä järkkäri?
3. juhlistaminen. Vaikka host- siskon lähteminen takas Saksaan pisti surulliseksi niin ainakin oli hyvät läksäribileet! Teemana oli periaattessa Oktoberfest, mutta paikalle sai tulla missä vaan naamiaisasussa. Itse lainasin host- äidin toista oktoberfest- mekkoa ja se päällä tuli vietettyä oikein hyvä ilta. Seuraavana päivänä olinkin taas viilettämässä tukka putkella kaverin pippaloihin. Tai ehkä ennemminkin illanistujaisiin, mutta hauskaa oli ja tuli tutustuttua taas pariin uuteen naamaan. Vielä just ennen Ilarian lähtöä juhlistettiin perheen kesken ihan vain pikkuisesti. Juhlistamista juhlistamista. En ehkä malta odottaa ensi viikkoon että pääsen taas juhlistamaan.

4. Uudet musalöydöt. Uusimpana niistä Vance Joy, australialainen laulaja/laulunkirjoittaja, joka alkaa Aussilassa olla aika iso nimi ja jonka musa saa väkisinkin huolettomalle kesäfiilikselle. Kuunnelkaa kuunnelkaa kuunnelkaa pliis tämä --> Vance Joy -Riptide (lyrics- video, koska en tykkää alkuperäisestä heh). Toinen ehdoton hyvänmielen tuoja on Imagine Dragonsin On top of the world. Täällä tulee kuunneltua ihan tolkuton määrä musiikkia, meillä soi lähestulkoon aina musa niin kotona kuin autossakin. Ja nukkumaanmennessä sekä bussissa kuulokkeet löytyvät korvilta tottakai.
Kamalaakin kauheampi aussiperheeni
5. Kehut. Kehut ovat aina aivan ihania tietty, mutta viime aikoina oon saanut ihan ekstakivoja kehuja. Mieltä lämmittävin juttu, jonka vaihtari voi kuulla on yksinkertainen "oon iloinen, että sä tulit just tänne". En toki pane pahakseni myöskään pikku kohteliaisuutta, jonka sain yhtenä päivänä, kun ulkonköni muistutti mielestäni lähinnä koditonta puskajussia. Noh, kaveri kertoi jotain tarinaa ja kesken lauseen keskeytti, katsoi hetken mua ja sanoi niin vilpittömästi "vau, sulla on kyllä tosi upeet silmät" ja jatkoi juttua. Awwh.
luokka koolla!
6. Uuden lempparibiitsin löytäminen. Biitsilöytö kantaa nimeä Cottesloe beach. Taino löytö ja löytö, kyseinen valkohiekkainen biitsi taitaa olla koko Perthin suosituin. En tiedä miksi en ole ennen tuonne eksynyt (tiedänpäs, turvaudun lähes ainna tuttuun ja turvalliseen Rockingham beachiin). Cottesloen aallot on välillä ihan valtavia ja niissä hyppiminen on maailman parasta. Mielenkiintoisia ihmisiä riittää ja paikka tuntuu olevan etenkin reppureissaajien suosiossa.
Ihana host- siskoni, jolle valitettavasti jouduttiin sanomaan maanantaina heipat
7. saksan- ja suomenkielen yhtäläisyydet. Ronjan kanssa ollaan naurettu vatsat kipeiksi huomatessamme saksan ja suomen yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi sanat aula, hai, kurkku ja auto ovat molemmissa kielissä täsmälleen samat. Jos meitä oikein väsyttää saatetaan vaan hokea näitä yhteisiä sanoja toisillemme ja esittää keskustelevamme. Loistava keino hämmentää kanssaihmisiä. Ronja osaa nyt myös sanoa suomeksi "onko sinun päähäsi ammuttu haulikolla". Kyllä musta vielä kieltenope saadaan.

8. Varpaat tikissä. Lähdin host- äidin mukaan jalkahoitolaan, jossa sain istuskella ihanassa hierovassa tuolissa samalla kun jalkani ja varpaani laitettiin kesäkuosiin. Rentouttava kokemus oli itsessään parempi kuin lopputulos. Ei sillä, ettenkö tykkäisi mun rusehtavanpunaisista varpaankynsistä. Kyllä nyt kelpaa tepastella avojaloin hehe.
KATTOKAA NYT SITÄ! Kattokaa ja sanokaa etten oo ainut, joka ihan vähän kuolee ton söpöydelle
9. Eläintarha. En ole siis vieläkään kyllästynyt aussielukoihin. Vierailtiin Perth Zoossa ja syötin kirahvia. Sain kaikki turistit nauramaan kiljahduksellani kun kirahvin piitkä ällö sininen kieli kietoutui käteni ympärille. Näin tajuttoman siistejä tiikereitä, hauskan kiinalaistaaperon ja vaihteeksi liudan pingviinejä. Käytiin eläintarhan studiossa teettämässä muutama ylihinnoitettu kuva meistä ja eläimistä. Oli hyvä päivä. 
10. Kymppikohdan omistan Australian iltataivaalle, joka oli tänään aivan erityisen kaunis. Ne sanoo, että punainen taivas illalla meinaa myrskyä seuraavana päivänä. Ei haittaa. Tulkoon sitten vaikka myrsky huomenna, ainakin oli häkellyttävän kaunis iltataivas. 
Katsotaanko kuka kiroaa ja syö sanansa huomenna Perthin keskustassa, kun taivaalta sataa pieniä mummoja. Sitten ei ehkä enää eilisen kaunis iltataivas lohduta.